Sekuntipeliä

Perjantai 18.5.2012 klo 1:03 - Ritva Savela

Huippu-urheilu on raakaa peliä.

Tänään torstaina olemme saaneet sankareita ja luusereita. Suomi sai sankarinsa 8 sekuntia ennen loppuvihellystä, Ruotsin luuserit joutuivat tyytymään glooriansa totaaliseen menetykseen, kun  pelikellossa oli aikaa 29 sekuntia.

Yhteensä 37 sekuntia. Suomen valmennusjohtoa kiitetään hyvästä pelitaktiikasta, Ruotsissa hurjimmat vaativat päävalmentajan eroa "katastrofin" johdosta.

Jossittelulle on paikkaa; jos tsekit eivät olisi pystyneet tekemään maalia ajassa 59,31, jos ruotsalaiset olisivat tehneet sen jatkoajalla pelikellon näyttäessä 60.15. Jos suomalaiset eivät olisi tehneet maalia ajassa 59,52, vaan USA jatkoajalla pelikellon näyttäessä aikaa 60.15...

Me teemme sankarimme ja luuserimme; pitäisikö jossain välissä miettiä sitä, mitkä ovat meidän elämämme ratkaisusekunnit.

Koska tavallinen ihminen joutuu tilanteeseen, että mahdollisesti koko tuleva elämä on muutamasta sekunnista, ja niiden aikana tehdystä työstä riippuvainen.- Ei ikikuunapäivänä!

Vaikka pelaajat ovat pääasiallisesti kovapalkkaisia ammattilaisia, vaatimustaso on pahimmillaan kohtuuton. Tämän illan¨Suomen ja Ruotsin  otteluissa oli molemmissa vastakkain kaksi äärimmäisen tasaväkistä joukkuetta; lopputulos olisi voinut kääntyä miten päin hyvänsä.

Intohimoisena huippu-urheilun seuraajana olen toki riemuissani Suomen voitosta, katson taatusti lauantain välierät, kannustan omalla pienellä panoksellani  Leijonia voittoon, nautin Timanttiliigan huippusuorituksista ja satavarmasti olen  mukana jalkapallon Mestarien liigan loppuottelua jännittämässä.

Toivon kuitenkin pystyväni muistamaan myös jääkiekkoa katsoessani, että kentällä on nuoria, taitavia, nälkäisiä ammattilaisia, jotka antavat kaikkensa meidän iloksemme.

Muistetaan sen silloinkin, jos emme voita.

Ritva S.

Hymyä huuleen, iloa elämään

Perjantai 11.5.2012 klo 1:55 - Ritva Savela

Torstai  toivoa täynnä.

Karvisen Vesa kävi luennoimassa naurusta, ja nauratti samalla ivalolaisia miehekkäästi. Suositellaan sydämellisesti muillekin - ja kiitetään Inarin kuntaa, joka meille tämän tilaisuuden tarjosi.

Kotiin tultuani katsoin tietysti Ranska-Suomi-matsin, ja nautiskelin Leijonien maaleista; nyt voisi toisaalta olla sen pakollisen tilastotappion aika. Eikä Kanada sen aiheuttajana olisi paskempi vaihtoehto.

-Parempi tänään perjantaina kuin pudotuspelivaiheessa, laskeskelin mielessäni ja jäin hymyillen odottamaan seuraavaa ottelua.

Hyvänolontunne sen kuin jatkui vain. Keskiviikkona oli alkanut uusi brittisarja Ylämaan Kettu jonka ensimmäisen osan katselin netistä itsekseni hykerrellen. Pitkästä aikaa  taitavasti tehty, oivaltava,  loistavien näyttelijöiden tähdittämä maalaiskertomus, Skotlannista tällä kertaa. En muista koska olisin nähnyt mitään niin liikuttavan, hellyttävän hymyilyttävää kuin isän ja pojan ryöstöretki suolavarastoon  silmien kohdalta rei´itetyt miesten sukat kasvonaamiona ja nimin varustetut haalarit päällä. Muun muassa.

Ja nauruntoiveikkaan torstain päätteeksi nautin vielä Henkka Hyppösen ja kumppaneiden ohjelmasta Hyviä ja huonoja uutisia, joka oli tällä kertaa vielä normaaliakin hulvattomampi. Ihanata ihanata!

Huumorintajuttomana ihmisenä en ymmärrä mitään Munamiehistä tai Jani-Pettereistä, kaikkinaiset ihmisten nöyryyttämisohjelmat tuovat pahan mielen, jatkuvajuonisten ikuisuussarjojen katsomiseen ei riitä pitkäjänteisyyttä.

Kun Uutisvuotokin jäi lomalle, on sentään hyvä että meillä on vielä Pressiklubi ynnä Hyvät ja huonot uutiset. Ja Ylämaan Kettu ja Isä Matteo.

Kauan eläkööt humanistiset aikuisten sadut ja oivaltavat verbalistit.

Ritva S.

Nalle-riepu

Torstai 3.5.2012 klo 0:31 - Ritva Savela

Tässä on nyt taas pari kuukautta mennyt aivan kuin huomaamatta, ja täytyy jälleen kerran kiittää kaikkia teitä, jotka olette viitsineet käydä kurkkimassa blogisivujani hiljaiselosta huolimatta.

Vappu oli ja meni; Mari Kiviniemi soitatti Paavo Väyryselle Mikko Alataloa - tarkemmin sanottuna iki-ihanaa biisiä Känkkäränkkä.

Björn Wahlroosia on mielestäni kohdeltu oikeasti väärin. Olen yrittänyt omalta osaltani kannustaa häntä lähettämällä Lapin Kansaan, Pohjolan Sanomiin, Aamulehteen ja Helsingin Sanomiin seuraavan tekstin:

Kiitos kirjasta, Nalle!

Björn Wahlroos teki miehen työn

Björn Wahlroosin uusi kirja on aiheuttanut huikean keskustelun aallon, mielipahaa, tyrmistystä, ihmetystä, jopa vihan purkauksia sekä mediassa että ihmisten keskinäisissä keskusteluissa.

Hänet on pyritty leimaamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan uhkaksi, eläkeläisten halveksijaksi, ökyrikkaaksi öykkäriksi – kansan viholliseksi noin tiivistettynä.

Tiukimmat demokratian vaalijat ovat jopa ihmetelleet sitä, että Wahlroosin kirja ylipäänsä saatiin julkaista, ja sitä että sitä on niin paljon julkisuudessa kommentoitu ( markkinoitu).

Tämän liikuttavan yksimielisen julkisen teilaamisen taustalla on ilmiselvästi lähes hölmöyteen saakka naiivi usko siihen, että Björn Wahlroos olisi jotenkin yksin esittämiensä mielipiteiden takana.

Kuitenkin hänen tiedetään jo vuosikymmenten ajan olleen tiukasti selvillä yhteiskunnan ja rahamarkkinoiden kulloisestakin vaiheesta, pystyneen aina haistamaan tulevan kehityksen. Se ei ole ollut sattumaa.

Björn Wahlroos on osannut kuunnella, katsella ja analysoida tätä päivää ja tulevaa.

Hän tietää, mihin pyritään, mihin on mahdollisuus päästä vaikkapa yhteiskunnallisten palveluiden yksityistämisellä. Tietää, miten voidaan valikoida opiskelijat yliopistoihin amerikkalaistyylisellä järjestelmällä, jolla jo lähtökohtaisesti vaikkapa huippu-urheilijat syrjäyttävät stipendien avulla ne, jotka ehkä haluaisivat vakavasti otettaviksi tieteenharjoittajiksi esimerkiksi sosiaalipolitiikassa.

Wahlroos on nähnyt, kuullut ja oivaltanut hyödyttömien kansalaisten aiheuttaman taakan kvarttaaliajattelusukupolvelle, ja tuo sen rehellisesti päivän valoon.

Hän tietää, että on taloudellisesti kannattamatonta pitää yllä yhteiskunnallista, tasa-arvoista koululaitosta, sosiaalitoimea, terveydenhuoltoa. Hän tietää, että mitä enemmän kaikkinainen valvonta siirtyy yksityisiin käsiin, sitä enemmän kansakunnan epäilyttävät ja epätyydyttävät ainekset - köyhät, yksinäiset, vanhat, sairaat, työttömät, vammaiset, syrjäytyneet - saadaan pois näkyvistä ja kunnon ihmisten niskoilta.

Björn Wahlroos on oikeassa. Näinhän se on. Juuri Wahlroosin kirjassaan ja haastatteluissaan ennakoimiin yhteiskunnallisiin muutoksiin ollaan menossa vauhdilla.

Ei Björn Wahlroos niitä muutoksia ole tekemässä. Hän on vain ensimmäinen, joka rehellisesti, siekailematta ja – porvarien leppeästi muotoilemasti – provosoivasti, on tuonut asiat esille.

Oikeasti ei tietenkään ole kysymys provokaatiosta. On kysymys siitä, mihin meitä ollaan viemässä, minkälaista arvomaailmaa rakennetaan Suomen- ja maailman laajuisesti. Mihin me annamme mahdollisuuden kuvainnollisesti tappamalla viestin tuojan tilanteessa, jossa meidän pitäisi ottaa varoitus vakavasti.

Ja kiittää Björn Wahlroosia rehellisyydestä, johon hänellä puoluepolitiikasta riippumattomana porvarina on varaa.

Kiitos kirjasta, Nalle!

Ritva Savela

Sosialidemokraatti

Ivalo

Äijälogiikkaa

Perjantai 2.3.2012 klo 20:58 - Ritva Savela

AKT:n hallitus - kyseessä on, uskokaa tai älkää, ammattiliitto - antoi potkut Hilkka Ahteelle. Äänin 11-9 hallitus päätti, että kyseessä on täydellinen epäluottamus.

Siis täydellinen epäluottamus äänin 11-9.

Hallituksen perusteluissa  mainitaan vielä Hilkka Ahteen työpaikkakiusaamisväitteiden herättämä suuri julkisuus.

Samassa kokouksessa päätettiin palkata selvitysmies selvittämään, mitä on tapahtunut, vai onko mitään.

Kerrataanpa vielä: julkisuus, täydellinen epäluottamus äänin 11-9, potkut, selvityksen teko.

Olen vuosikymmenten mittaan kiivaillut lukuisia kertoja siitä, että mies ja nainen ovat, jos eivät välttämättä aivan samanlaisia, niin kuitenkin samanarvoisia. Tasa-arvoisia järjeltään ja oikeuksiltaan.

Nyt Räty ja kumppanit horjuttavat rankasti omaakin uskoani miesten järkeen.

Voiko enää tyhmemmin toimia tilanteessa, jossa kiusaamisväitteet ovat julkisia, jossa ne ovat poliisitutkinnassa. Historiallisessa tilanteessa, jossa koko kansakunnan suulla huudetaan kilpaa siitä, miten työpaikkojen ilmapiiriä ja henkilöstöpolitiikkaa pitää kehittää?

Voiko kokonainen demokraattisesti valittu ay-liikkeen hallitus mennä niin halpaan, että pokkana sanoo  työntekijän irti, ja kertoo saman tien palkanneensa jonkun selvittämään potkuihin johtanutta asiaa?

Voiko Rädyn kopla aikuisten oikeasti uskoa, että yhtenä irtisanomisperusteena ollut julkisuus asioiden ympärillä jotenkin hälvenisi potkujen myötä?

Kuinka tyhmä ihminen - tai mies - saa olla päästyään vallan kahvaan!?!

Ritva S.

Maailman parhaat häviäjät

Sunnuntai 5.2.2012 klo 0:46 - Ritva Savela

Tänään se sitten on selvillä. Se, että Sauli Niinistöstä tullee Suomen tasavallan uusi presidentti. Tätä asiaa eivät ratkaise enempää Niinistön tai Haaviston kannattajatkaan vaan Haaviston vastustajat.

Toivon olevani väärässä, pelkään että en ole.

Miten tästä eteen päin?

Suomen suoran kansanvaalin häviäjillä on ollut hulppea tulevaisuus. Elisabeth Rehnistä tuli YK:n ihmisoikeusraportoija, Kannuksen elinkeinoelämän sattumakorpraali Esko Ahosta Harvardin pakolaisvuoden jälkeen suuri suomalainen talousguru, Sauli Niinistöstä Suomen kuningas ja kärtyävä kaikentietäjä, joka pompotti kansanedustajia mennen tullen.

Jos Sauli Niinistö häviäisi nämä vaalit, hänestä ei tulisi mitään.

Euroopan keskuspankki on nähty, valtakunnan toiseksi korkein virka on kokeiltu. Kuningas on saanut prinsessansa, mutta tappion tullen jäljellä ei olisi edes puolta valtakuntaa. Humanitaarisiin- tai rauhansovittelutehtäviin Niinistöä on vaikea kuvitella, ja kansainvälinen talouspolitiikka pyörii vauhdilla, johon yli kuusikymppinen Niinistö tuskin haluaa hypätä mukaan. Tai edes pystyy pääsemään merkittäviin tehtäviin.

Haaviston tilanne on aivan oleellisesti erilainen. Menestys vaalitaistelussa on tuonut mitä melkoista kansainvälistäkin tunnettavuutta. Haavistosta on kertaheitolla tullut henkilökohtaisen rohkeuden ja  globaalin suvaitsevaisuuden symboli, jolle on satavarmasti käyttöä EU:n ja/tai YK:n kansainvälisissä tehtävissä.

Lähitulevaisuutta ajatellen Niinistö on pakkovoiton edessä. Haavistolla on joka tapauksessa win-/ win-tilanne. Hän ei näitä vaaleja oikeasti häviä kuin korkeintaan  tulosillan ajan.

Ritva S.

Miten niin suvaitsevainen!

Maanantai 23.1.2012 klo 14:04 - Ritva Savela

Kirjoitin tässä aamulla ennen töihin lähtöä fb-mietteitäni, joissa totesin muun muassa kauhistelleeni ajatustakin, että joutuisin äänestämään toisella kierroksella joko S. Niinistöä tai P. Väyrystä. Ja että onneksi tämän valinnan eteen ei joutunut, koska mielestäni vaalien toiseksi paras ehdokas, heti Lipposen jälkeen, on vielä mukana kisassa.

Pitkään mietittyään tuttavani X oli päätellyt, että aion äänestää Pekka Haavistoa, ja laittoi minulle tekstiviestin: Sinäkö olet oikeasti noin suvaitsevainen?

Kun näiden vaalien yhteydessä on nyt lopullisesti alettu pohtia suvaitsevaisuutta 3H-kerhon tunnuksella merkityksessä "Hyväksyy Haaviston Homouden", ilmoitan tässä ja nyt, että en ehdottomastiole siinä asiassa suvaitsevainen.

En ole suvaitsevainen myöskään suhteessani heteroihin, bi-seksuaaleihin, suomalaisiin, venäläisiin, romaneihin, tummaihoisiin tai saamelaisiin.

Ei ole minun asiani suvaita ( = antaa lupa, sallia, hyväksyä) kenenkään laillista seksuaalikäyttäytymistä, ihonväriä, kieltä tai kansallisuutta.

Ei tarvita minun itsetyytyväisen ja hymistelevän  vapaamielistä lupaani siihen, että itsenäisyyspäivän juhlassa kättelijänä on kaksi miestä yhden miehen, nais-miespariskunnan tai yhden naisen asemasta.

Minä voin suvaita etuilua kassajonossa, jos olen sillä päällä, voin suvaita kömpelöä(kin) leikilaskua jopa itsestäni, tai voin suvaita öykkärimäistä käytöstä, vaikka voisin sen estää. Jos siltä tuntuu.

Minä kieltäydyn suvaitsemasta ulkokullaista "katsokaa kuinka suvaitsevainen olen"-asennetta, joka kumisee tyhjyyttään, kätkee sisäänsä ajatuksen jostain tuomittavasta, ja on rakennettu puolipakolla lausujan omaa erinomaisuutta korostamaan.

Äänestän Pekka Haavistoa, koska minusta hänestä tulee tälle maalle parempi presidentti kuin Niinistöstä jenkkiasenteineen ja Positiivareineen. Joita en suvaitse.

Ritva S.

Kiitti -sti Jussi Halla-aho

Perjantai 23.12.2011 klo 22:42 - Ritva Savela

Elämme aikaa, jolloin  poliittisesti korrektit ihmiset ottavat vakavasti perussuomalaisten kansanedustajien puheet.

Olen ehdottomasti poliittisesti korrekti, joten kun  Jussi Halla-aho toivotti hyvää joulua valkoisille heteroille ja paskaa joulua muille, otin toivotuksen tosissani.

Nyt olen kuumeessa, räkätaudissa, kipeänä jokaista sormenpäätä myöten, ja valmistautumassa jouluun  ilman ensimmäistäkään jouluviinipulloa. Tätä parempaa ei ole näköpiirissäkään. Paska joulu?

Joudun miettimään syvällisesti omaa sisimpääni; olenko ehkä sittenkin ei-hetero, ei-valkoinen? Asuuko minussa tähän asti tunnistamattoman voimallinen homoeroottinen geeni, olenko sittenkin lesbo? Ovatko vanhempani ehkä valehdelleet koko sukunsa historian, olenko oikeasti ei-valkoinen? Löytyykö jostain se pisara perussuomalaisten markkinoiman neekeriukon verta?

Toisaalta hyviäkin asioita on: ystäväni Tuula lähetti Haaparannalta kunnon joulupasteijaa, joulupateeta ja riimihärkää. Lahjaksi olen saanut muun muassa suklaata, kirjan ja villasukat. Ystävälliset kaupan väet ovat keränneet kassiin peruselintarvikkeet vessapapereineen ja savukkeineen,  vähintään yhtä ystävällinen taksi on toimittanut ne perille.

Mitään ei puutu. Paitsi terveenä olemisen hyvä olo ja jouluviini.

Mihin tämä kaikki sijoittaa minut halla-aholaisella asteikolla? Paskan joulun aineksia on toisaalta melkein nokko. Hyvän joulun edellytyksiä  enemmän kuin suurella osalla suomalaisia koskaan. On ruokaa, on lämmintä, on perusturvaa. Ei ole väkivaltaista aviopuolisoa, ei nurkan takana väijyvää ulosottomiestä, ei kyttääviä naapureita, eikä pelkoa talouden kaatavasta työttömyydestä.

Voisi kai sanoa, että olen pierun verran vasemmalla Halla-ahon paskajoulusta.

Valkoisena (?) heteroseksuaalina (?) toivotan teille kaikille tervettä ja maukkaan viinin kanssa nautittavaa, ihanaista, iloista ja mielenrauhaista joulua!

Ritva S.

Voi kauhea sentään!

Lauantai 17.12.2011 klo 18:05 - Ritva Savela

Täytettyäni tarpeeksi vuosia olen joutunut pohtimaan, mikä ikääntymisessä on pahinta. Pitäisikö masentua fyysisestä rappeutumisesta ryppyineen, työtehon alentumisesta, mukavuudenhalun lisääntymisestä, taksikuskien hellästä huolehtivaisuudesta tai siitä, ettei kenenkään mielestä  ole kummallista se, että lapsenlapseni täyttää seuraavan kerran kaksikymmentä vuotta.

Kauhistelu siitä, että ikätoverit hallitsevat maata, kuului keski-iän kriisin oireisiin - ja on jo vanha juttu. Se tilanne alkaa olla ohi.

Ei. Pahinta on se, että  muutama vuosi sitten tajusin järkyttyneenä nuoruudessani kiltisti kuuntelemani Lenita-tädin, tämän diplomiekonomi Airiston, olevan minua vain vajaa kymmenen vuotta vanhempi. Ja että uuden päivityksen mukaan  hän tulee aivan muutaman vuoden kuluttua olemaan väistämättä ikätoveri.

Voin kuvitella elävästi, kuinka silloin  tarinoin kyyneliin saakka liikuttuneena suomalaisista suurnaisista kertovaa kirjaansa Lenita Hellan lämmössä kirjoittavalle nuorisoradikaali Jari Tervolle, miten suloinen, lahjakas, ahkera ja eteen päin pyrkivä Lenita oli jo lapsen ja nuorena.

Voi kauhea sentään!

Ritva S.

Vedä käteen, Mitro

Sunnuntai 27.11.2011 klo 20:12 - Ritva Savela

"Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata"

Taas ovat valppaan median valppaat nimettömät ilmiantajat saaneet suuren moraalisen voiton. On saatu julkiseksi se, että eu-edustaja on koskettanut ihmisiä.

Ovatko nämä onnettomat uusavuttomat uhrit niin surkeita tapauksia, että eivät ilman lehdistön tukea osaa kertoa kanssakulkijalle, etteivät halua tämän paijaavan oikeaa kättä tai vasenta kättä tai poskea.

Lyhyt oppimäärä juuri heille:

Elekieli ja suomen kieli ovat täynnä eriasteisia ilmaisuja, joilla voi ilmaista itseään: esimerkiksi kesy pois vetäytyminen, tai pikku läpsäisy kädelle, mikäli tilanne toistuu.

Voi verbaalisesti käyttää yleisesti tunnettuja ja hyväksi havaittuja: älä hei viitti, usko nyt mä en ala sua, eikö sulla ole muuta käsipyyhettä, lopeta tuo, jos tuo ei lopu mä vedän kuonoon, potkaisenko munille, vedä käteen, painu helvettiin, suksi vittuun, nussi äitiäs, hirtä ittes senkin limanuljaska.

Tai pienellä vaivalla voi keksiä ihka uusia sanontoja, aivan tilanteen mukaan.

Ovatko nämä avuttomat uhrit tosiaan niin tottumattomia olemaan erilaisissa porukoissa, ettei heitä raukkoja ole kukaan koskaan halunnut paijata aivan hyvää hyvyyttään.

Eivätkö he oikeasti ole koskaan tavanneet ihmistä, jonka mielestä on mukavampi koskea toista kaikessa ystävyydessä, kuin heittää paskaa niskaan selän takaa?

Luulevatko he aikuisten oikeasti, että normaali ihminen ei ymmärrä normaalia kieltoa?

Vai onko heille vain auennut suuri paljastusten taivaan portti, kun pääsevät puukottamaan selkään, saattavatpa vielä pienemmässä porukassa päästä leuhkimaan siitä, kuinka suuren metelin ovat saaneet aikaan..

Yäk!

Ritva S.

Tanssii heteron kanssa

Keskiviikko 23.11.2011 klo 0:10 - Ritva Savela

Aikaa on taas vierähtänyt. Paha tauti on vienyt voimat ja innon kirjoittaa - juuri ja juuri on pystynyt jotain perusjuttuja hoitamaan.

Olen ilahtunut viimeaikaisen keskustelun kärjistä. Euroopan maiden talous on romahtamaisillaan, Yhdysvallat ei talouspiirien sitkeän vastarinnan vuoksi tunnu pystyvän lyhentämään velkojaan, arabimaissa käydään täysimittaista sotaa ja Afrikassa kuollaan vanhaan malliin nälkään.

Suomalaisilla kansanedustajilla on ongelmia. Ja ministereillä. Alexander sanoi pari rumaa sanaa niin kuin ne on, persujen kansanedustajat huolehtivat oleellisista.

Oinonen ei mene linnan juhliin, koska homot tanssivat siellä.

Oinonen hei: homous ei tartu ainakaan kaukoetäisyydeltä ja on vaikea uskoa että enempää homot kuin heterotkaan haluaisivat ihokontaktiin säikyn Oinosen kanssa. Se on siinä ja siinä, olisivatko heteronaisetkaan hirvittävän innostuneita.

Joku on, kuule hei Oinonen, väittänyt, että Suomessa on jotain muutakin  mietittävää. Pitäisi kuulemma turvata peruspalveluja, vähentää työttömyyttä, estää nuorten syrjäytyminen.

Kaikkein lapsellisimmat puhuvat jopa siitä, että ikäihmisten elämää vaikeutetaan törkeästi muun  muassa pankkipalvelujen osittaisella lopettamisella ja valtion virastojen palveluiden oleellisella heikentämisellä.

Ei muuta kuin tanssimaan homojen kanssa, että peruskansanedustaja (anteeksi pari kirjoitusvirhettä) Oinonen saa taas pohdittavaa päätöksenteolleen!

Ritva S.

Näköalatonta kvarttaalipolitiikkaa

Perjantai 7.10.2011 klo 10:04 - Ritva Savela

Niinku vittu kepu

Maanantai 26.9.2011 klo 9:01 - Ritva Savela

Olen saanut jokseenkin ansiotonta arvonnousua. Minun on katsottu jopa pystyvän murentamaan eduskunnan arvovaltaa. Hip hip hurraa!

Sähköpostiin tuli närkästynyt palaute edellisestä blogista, jossa viestin kirjoittajan mukaan halveksin eduskuntaa vertaamalla sitä lastentarhaan: "Mitä siitä tulisi, jos kansanedustajat käyttäisivät valtakunnan tärkeimmän päättävän elimen keskusteluissa alatyylistä ja loukkaavaa kieltä. Miten luulisit suomalaisten uskovan edustajiinsa, jotka eivät osaa puhua sivistyneesti?"

Monimutkaisen käyttäjänimimerkin takana piileskelevälle kielimoralistille ja kumppaneille kunnioittavat terveiset: Olen lujasti sitä mieltä, että siinä vaiheessa, kun ihminen valitaan valtakunnan tärkeimpään päättävään elimeen, hänellä pitäisi ihan itsellään olla jo valmiudet erottaa ala- ja ylätyylinen puhe toisistaan. Ilman että sedät ja tädit joutuvat kertomaan, että kepu on ruma sana.

Muutama aika sitten valistunut kielitieteilijä arvioi, että nykynuorten "vittu" on saman tyyppinen sidesana kuin "niinku", ja että sitä käytetään sen mukaisesti ilman arvovarausta, tavan ja nykykielen käytännön mukaisesti.

Että sikäli saattaa tuntemattoman kriitikon moitteille toisaalta sittenkin perusteluja löytää; on oikeasti aina vain vaikeampaa käyttää esimerkiksi persu- ja/ tai kepu-sanoja vittu niinku ilman arvovarausta.

Ritva S.

Hellanduudeli sendään

Keskiviikko 21.9.2011 klo 10:44 - Ritva Savela

Suomen eduskunnassa on alettu opastaa kansanedustajia hyvään käytökseen oikein isän lailla.

Ensin persuille annattiin ohjeet siitä, mitä sanoja kansanedustajat eivät saa käyttää. Ei saa puhua vaikkapa neekereistä, ählämeistä, ryssistä, hurreista, mustalaisista, kamelikuskeista, taatelintallaajista eikä lappalaisista.

Sitten puhemiesneuvosto antoi omat kielletyt sanansa. Arvokkaassa talossa ei enää ole luvallista puhua persuista eikä kepusta.

Mennään aivan erilaiseen  kulttuuriin, jossa on opittava poliittisesti korrekteja uusia ja arvokkaita ilmaisuja. Ei esimerkiksi voi enää sano: Kepu pettää aina. Oikea muoto on: Suomen Keskusta pettää aina.

Hellanlettas tentään! Eikö ne ole södejä, nämä meidän kielenmuokkaajamme:

"On niin kuin palannut mä oisin lastentarhaan, on kengän koko kakskytkuus......"

Ei ole kuulkaa hätää meillä tässä maassa, jos muita asioita ei maan parlamentissa ole murehdittavana.

Ritva S.

Rötösherrat, juntta ja natsit

Perjantai 16.9.2011 klo 12:43 - Ritva Savela

Perussuomalaisen mustan huumorin taitaja Jussi Halla-aho on saanut pienen käytösrangaistuksen eduskuntaryhmältään ja ison maineen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Heitto Kreikan juntan tarpeellisuudesta maan talousongelmien ratkaisuksi kun ei kai oikein kenenkään mielestä täytä tarkkaan ottaen hyvän maun vaatimusta, poliittisesta korrektiuudesta puhumattakaan.

Eduskunnassa eilen käyty perustuslakikeskustelu sai osan kansanedustajista väläyttelemään natsikortteja naapureille - keskustelu alkoi ihan hiukkasen  siltä osin muistuttaa kansainvälisiä parlamentteja, joissa keskustellaan reippaasti, äänekkäästi, välihuutojen säestyksellä ja suosionosoituksia omille jaellen. -Pieniltä käsikähmiltäkään ei aina ole vältytty. Ja kansa taputtaa pieniä karvaisia käsiään kotisohvilla.

Suomen eduskunta on arvokas laitos, jossa ei liikoja huudella. Värikkäät ilmaisut, joita talon jyhkeissä puitteissa on vuosikymmenien mittaan kuultu, ovat jääneet elämään kuin uudesta toivosta viestivät kuivan erämaan kaktukset.

Veikko Vennamo istutti kansalliseen ikiperimään rötösherrat vaatiessaan rosvoja kiinni ja vastuuseen tekosistaan, Paavo Lipposen sokea Reettakin muistaa, että nahkurin orsilla tavataan. Ja että Siperia opettaan.

Toivottavasti perussuomalaisten pikkureipas sanankäyttö ei nyt aiheuta sitä, että eduskunnasta tulee entistä tylsempi ja kiinnostamattomampi tavallisen ihmisen kannalta ajatellen. Asiat, joita käsitellään ovat tärkeitä, suorien lähetysten ja Yle Areenan kautta keskusteluja on mahdollista seurata koska tahtoo - jos tahtoo.

Kuka tahtoo, jos kaikkien edustajien puheet ovat yhtä ja samaa latteaa soopaa, jota ei ymmärrä kuulija eikä aina puhujakaan.

Kyllä politiikkaan pitää mahtua tiukkaa väittelyä, kovia sanoja, ylilyöntejä, huumoriakin. Ihmiset on saatava kiinnostuneiksi ja tietoisiksi siitä, mistä päätetään, kuka päättää, kenen ehdoilla ja miten.

Vastakkain asettelun aika ei todellakaan ole ohi.

Ritva S.

Tästä se alkaa taas

Maanantai 12.9.2011 klo 13:23 - Ritva Savela

Aloittelen uutta blogikautta pitkän kaavan ja pehmeän laskun kautta. Aihetta ei ollut vaikea hakea - Keskustan vähän yli 13 prosentin kannatuslukema on liian herkullinen sivuutettavaksi nyt, kun ei ole tehnyt mitään tällä foorumilla kuukausitolkulla.

Suunnilleen puolitoista vuotta sitten kirjoitin:

"Lehtomäki laski - aivan oikein - että ei kannata lähteä mahdollisesti repiväänkin puheenjohtajataisteluun Väyrystä vastaan.

Hän, kuten muutkin Väyrysen mahdollisesti puheenjohtajaksi taputtavat, uskonevat pestin olevan varttuneen miehen pätkätyövaihe, jonka jälkeen tämä aina vain jostakin esiin pompahtava Gubben i lådan mahdollisesti lähtisi ajelemaan nurmikkoa Keminmaan kappelin pihalta.

Mutta mutta, vaikka se henkilökohtainen mitali tulisikin ensi kesänä pääministeriyden myötä, kulta olisi vielä saamatta.

Presidentinvaalit pidetään vuonna 2012."

Henkilökohtaista mitalia Väyryselle ei puoluekokouksessa tullut, valittiin Hänen Ylimielisyytensä Mari Kiviniemi, jonka epäsolidaarisuus entistä puheenjohtajaa, pääministeriä ja ministeritoveria, "yksityishenkilö" Matti Vanhasta kohtaan oli niin törkeää heti puheenjohtajavalinnan jälkeen, että umpidemarikin hätkähti.

Ilmiselvästi myös äänestäjäkunta; puolueen kannatusluvut pyörivät nyt 13 %:n pinnassa.

Presidentinvaalikisassa Kiviniemen vertaansa vailla oleva typeryys on antanut Väyryselle ylimääräisiä sympatiapisteitä kautta laajan valtakunnan. Kultaan saakka nekään tuskin Väyrystä vievät.

Puolueelle Mari Kiviniemi on ollut, ja on, kävelevä katastrofi. Keskustalla on pitkä ja kivinen tie sen yrittäessä kavuta ylös nykyisestä aallon pohjasta. On vaikea uskoa, että nousua voisi vauhdittaa Mari kiviniemi.

Väyrynen saanee Kepun gallupien kertomaa prosenttitosuutta suuremman äänimäärän ensimmäisellä kierroksella.

 Niin tai näin, ne äänet tulevat selkeästi Väyryselle, eivät Kiviniemen Kepulle.

Ritva S.

Vaalit viikon päästä

Lauantai 6.11.2010 klo 13:27 - Ritva Savela

Viikon päästä sunnuntaina ratkaistaan Suomen seurakunnissa päättäjät neljäksi seuraavaksi vuodeksi.

Viime aikoina vellonut homokeskustelu on innostanut ainakin suurten kaupunkien - ilmeisesti Oulua lukuun ottamatta - kansalaiset jo ennakkoäänestyspaikoille, mikä toivon mukaan on hyvä merkki myös varsinaista äänestyspäivää ajatellen.

Inarin tilanteesta en tiedä: käydessäni tiistaina äänestämässä, sen päivän saldo oli muistaakseni 25 henkeä, ilta viiteen mennessä.

Harmittavan monet jättävät äänestämättä. Harmittavan monet kokevat, että seurakunta on vain tosiuskovaisten, tai itseään sellaisiksi mainostavien, yhteisö.

Totta on, että kirkon perustyötä on  Sanan julistaminen, että seurakunnan keskeinen tehtävä on tarjota uskoville mahdollisuus Sanan kuulemiseen, hiljentymiseen ja yhteyteen Elävän Jumalan kanssa.

Seurakunta on kuitenkin myös paljon muuta. Se on palveleva yhteisö, jonka piirissä on muun muassa lasten iltapäiväkerho-, nuoriso- ja diakoniatyötä.

Seurakunta on jokaisen siihen kuuluvan maksamilla verovaroilla toimiva yhteisö, jonka työstä, arkisesta aherruksesta ja niiden suunnasta tehdään demokraattisia päätöksiä yhdessä viranhaltijoiden kanssa.

Seurakunta ei ole muusta yhteiskunnasta erillään oleva salaperäinen, vain joillekin harvoille ja valikoiduille kuuluva saareke, vaan sen toiminta on itsestään selvä osa jokaisen suomalaisen arkipäivää.

Siihen arkeen, sen työhön ja toimintaan vaikuttavat oleellisesti luottamushenkilöt, jotka voivat omalla panoksellaan myös olla mukana muokkaamassa yleistä mielipideilmastoa.

Toivottavasti Inarin seurakunnassa mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan, on mukana omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, miten seurakunta jatkossa tulee työnsä ja asenteensa arvottamaan.

Vaikuttamaan myös siihen, että jokaisella seurakuntalaisella on ikään, ammattiin, uskovaisuuteen, etniseen taustaan, varallisuuteen tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta samat oikeuden kansan kirkossa.

Oikeuksiin kuuluvat myös velvollisuudet - äänestäminen on sekä oikeus että velvollisuus.

Vain äänestämällä säilyttää rehellisen oikeuden arvostella luottamushenkilöiden tekemiä valintoja.

Jokainen ääni ratkaisee.

Ritva S.

Ja Jumala loi....homon

Torstai 14.10.2010 klo 15:16 - Ritva Savela

TV2:n homokeskustelu aiheutti ennätyksellisen kirkosta eroamisen. Keskiviikkona yli  2600 henkilöä tuli siihen tulokseen, että virallinen kansankirkkomme ei ole heidän kotinsa.

En ihmettele sitä. Niin uskomattomia olivat sekä seurakunnan luottamustoimessa pitkään olleen maallikon että paikalla jeesustelleen piispan (muun muassa) kannanotot niin kutsutun sukupuolineutraalin avioliiton ja kirkon sille mahdollisesti antaman siunauksen suhteen.

"Uskovaiset" vetosivat raamattuun - ovat lukeneet sitä kuin piru omaansa. Kertoivat homoparin siunanneen papin tehneen syntiä. Kiistivät homojen adoptio-oikeuden, koska jossain vaiheessa lapsi alkaa kysellä, ketkä hänen vanhempansa ovat. Puhuivat kirkasotsaisesti siitä, kuinka lapsi tarvitse molemmat vanhemmat. Paheksuivat sitä, että kirkon ulkopuoliset pyrkivät vaikuttamaan sen päätöksiin. Ottivat Jumalan käsikassarakseen lyödäkseen vastustajiaan.

Raamatusta löytyy senkin tyyppinen lause kuin rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi - ja paljon muuta oikeasti käyttökelpoista, mikä tiistai-illan moraalin tukipylväiltä on päässyt unohtumaan. Adoptiolapset kyselevät, jos ovat kyselläkseen myös muissa kuin homoperheissä. Sateenkaariperheissä on kaksi vanhempaa. Suurin osa homoliittojen tasa-arvoistamisen kannattajista on seurakunnan jäseniä - niin kuin minäkin. Vaikka tiistain keskustelun perusteella olenkin ilmeisesti joutunut ryhmään kirkon ulkopuoliset. - Turhaa näitä oikeastaan on listata, koska väitteet olivat niin absurdeja, ettei niissä ollut päätä eikä häntää, mitä nyt sorkka tuntui aina välillä vilahtelevan.

Arvoton näytelmä kaikkinensa.

Hattua täytyy nostaa seksuaalisten vähemmistöjen edustajille ja puolesta puhujille, jotka säilyttivät käsittämättömän hyvin mielenmalttinsa näiden tekopyhien fariseusten kanssa.

Kaikkein uskomattomista oli hurskastelu - jälleen kerran Jumala-korttia pöytään lyöden - siitä, miten kaikkien "uskovaisten" mielestä myös homoseksuaalit ovat Hänen luotujaan ja Hänen lapsiaan, joilla on sama olemassaolon oikeus kuin muillakin ihmisillä.

Kunhan eivät vain rivoja ja luonnonvastaisia taipumuksiaan noudattaen ala parisuhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa.

Ritva S.

 

 

 

 

 

Anteeksi nyt vaan...

Perjantai 1.10.2010 klo 17:05 - Ritva Savela

Tässä joutuu lokakuun alkamisen kunniaksi toistamaan itseään; en ole päässyt kirjoittamaan blogiani koneen  kiukuttelun vuoksi. Hyväntahtoisen työtoverin luona tätäkin väsäilen.

Retostelin muutama aika sitten sitä, miten mukavaa on, kun saatiin Hyssälän tilalle sensuelli ministeri, eli Juha Rehula.

Pitäisi vähän ajatella, ennen kuin suutansa aukaisee tai mielipiteitään kovin holtittomasti maailmalle julistaa.

Minulla oli nimittäin ilo ja kunnia tavata herra ministeri, joka oli tarpeeksi ystävällinen antaakseen radio-ohjelmaani pienen haastattelun eläkeikäkysymyksestä. Ja niin vain kävi, että Rehulan silmiin upposi kerralla koko vanhan naisen ammattitaito. Kikatin, punastelin ja höösäsin kuin ensi kertaa Cheekin tapaava teini-ikäinen.

Huhhuh pojat ja tytöt! Vapaasti Mikko Perkoilaa lainatakseni: arvaa harmittiko?

Siis jälkeen päin. Kyllähän se haastattelukin tehtyä saatiin, mutta..

Toki minä Janne Seurujärven välityksellä tajusin pahoitteluni lähettää, konsa pääsin toipumaan täystyrmäyksestä. Ja lohduttelen nyt itseäni kömpelöhkösti sillä, että en sentään aivan käsiksi käynyt. Muistaakseni.

Edellinen puolueen puheenjohtaja ja pääministeri Vanhanen tuntuu unohtuneen ainakin seuraajaltaan Mari Kiviniemeltä kokonaan viimeaikaisten keskustavaikuttajien joukosta. Yksityishenkilö Vanhasesta hän lienee kuitenkin lausuntojensa perusteella lukenut lehdistä.

Ei ole osannut Vanhanen katsoa silmiin niin kuin Rehula osaa.

Ritva S.

Lappi-brändiä kirkastetaan

Tiistai 31.8.2010 klo 10:44 - Ritva Savela

Tämän päivän maakuntalehdessä kerrotaan muun muassa, että Lappi-brändiä kirkastetaan 200 000 eurolla.

Samaisessa Lapparissa on uutinen Liikenneviraston suunnitelmista jättää kaikki Lapin tiet lukuun ottamatta nelostietä Kemistä Rovaniemelle niin sanotusti huonommalle hoidolle.

Muilla teillä päästäisiin hurjastelemaan peräti kahdeksaa kymppiä kesäaikaan - mikä mahtaisi olla talvirajoitus?

Nelostie jatkuu Nuorgamiin, josta on Rovaniemelle matkaa viisisataa kilometriä. Esimerkiksi koko tämä matka kuuluisi kakkosluokan kunnossapitoalueeseen, jossa tingittäisiin muun muassa aurauksesta talvisaikaan.

Suurin osa pohjoisimmasta tienpätkästä kulkee asumattoman seudun läpi,  suurin osa tätä tieosuutta käyttävistä ajaa - ainakin etelän mittapuun mukaan - pitkiä matkoja; Ivalo-Rovaniemi-välikin on lähes kolmesataa kilometriä.

Mutta kunnossapitoa nämä pitkien ja lumisten talvien tiet eivät Liikenneviraston mielestä tarvitse.

Matkailu on maan pohjoisimmilla alueella se elinkeino, jonka varaan voidaan laskea tulevaisuuden kehitystä ja nuorten työllistymistä. Matkailukeskusten saatavuus on keskeinen tekijä kehityksen turvaamisessa.

Liikenneviraston logiikalla teiden kunnossapito loppuu siellä, missä junaratakin. Rovaniemelle asti matkustavainen voi kuljettaa autonsa junakyydillä, vaikkapa Saariselälle sieltä joutuu ajelemaan vielä kaksi ja puolisataa kilometriä.

Jos Liikenneviraston Lapin olosuhteista törkeästi piittaamattomat suunnitelmat toteutuvat, Lapin liitto saa laittaa brändin kirkastamiseen toisenkin 200 000, eikä vielä olla edes himmeän puolella.

Kyllähän näissä asioissa edes järjen hiven pitäisi olla mukana!

Ritva S.

 

 

Kehitystä?

Maanantai 30.8.2010 klo 12:26 - Ritva Savela

Ylen hallituksen puheenjohtaja Sakari Neilimo on esittänyt Ylen mahdollista yhtiöittämistä, jolloin osa Ylen toiminnoista, esimerkiksi FST:sta muodostettaisiin erillisiä yhtiöitä Yle-konserniin.

Päämääränä olisi Ylen talouden tehostaminen.

Äkikseltään ajatus hirvittää. Yhteiskunnallisten palvelujen pilkkominen ja yhtiöittäminen on tupannut johtamaan niiden alasajoon.

Mistä tuleekin mieleen postilaitos, tämä Itellanakin tunnettu kaikkinaisten palvelujen kehittäjä.

Nyt ollaan postilakia muuttamassa niin, että edes joka kunnassa ei enää tarvitse olla postitoimipistettä, että 1. luokan nopea kirjeenkanto lopetetaan, ja että sellaisiin talouksiin joihin postin jakaja joutuisi menemään yli kilometrin yhteen suuntaan pois pääreitiltä, ei tarvitse jakaa postia viitenä päivänä viikossa.

Lisäksi puuhataan postitoimintojen kansainvälistä kilpailuttamista, mikä taas automaattisesti tarkoittaa harvaan asuttujen seutujen palvelujen huonontamista. -Laatukriteereitä ei ole, koska moitteetonta postin kulkua on aina pidetty itsestään selvänä.

Ministeri Suvi Lindén  (kok) on sitä mieltä, että kaikki tämä parantaa palvelua.

-Äänestämässä käyminen seuraavissa eduskuntavaaleissa on tärkeämpää kuin vuosikymmeniin!!!

Kela on jo siirtänyt suuren osan palveluistaan netiin ja puhelinpalveluihin. Viimeksi saadun tiedon mukaan pahimmillaan yli puolet soittajista ei ole päässyt läpi.

Keväällä Ivalossa tehdyn koesoiton aikana - tarkoituksena oli selvittää eläkeläisten asumistukiasioita - soitimme Kelan kännykällä Kelan työntekijän kanssa Kelan palvelupuhelimeen, jonotimme yli 20 minuuttia, ja perille päästyämme saimme kuulla, että puhelinnumerossa "asumistuki" ei löydy asiantuntemusta eläkeläisten asumistukiasioihin. Jonotimme uudelleen 20 minuuttia, ja saimme asiallista palvelua.

Nyt Kelan pääjohtajaksi siirtyvä Liisa Hyssälä toteaa, että kaksi minuuttia on liian pitkä aika Kelan palveluun jonottamisessa.

Tervetuloa töihin, Liisa Hyssälä!

Ritva S.